Suvimäen Klubitalon merkitys

Nousen aikaisin aamulla ylös sängystä. Mieliala on ollut normaali, ei maanisuutta eikä masennusta. Puuhailen kotona ilman ponnisteluja. Kotihommia, kukkien hoitamista, sanoituksia tekoälykappaleisiin, runojen kirjoittamista, taideideoita, niiden toteuttamista maalaten, piirtäen, askarrellen..

Tulee puolipäivä. Väsymys hiipii kehoon, lämpö nousee, nivelkivut vaivaa. Kaadun sänkyyn ja nukun päiväunet. Ilmoista riippuen ne saattavat venyä parituntisiksi ja usein iltapäivällä otan toiset unet.

Odotan seuraamiani sarjoja televisiosta, ensin Kaunarit, sitten Emmerdale ja jos jaksan katson Salkkarit, jonka jälkeen yöunille.

Usein päiväni toistuu tämän kaltaisena. Välillä on pirteämpiä päiviä. Silloin selaan netistä Klubitalon viikko-ohjelmaa ja tähtään sinne innoissani.

Jos on aurinkoinen päivä, kävelen talolle, se on juuri sopivan kävelymatkan päässä ja tulee samalla liikuntaa. Jos on kipuja nivelissä, enkä jaksa kävellä mutta alkaa tuntumaan että seinät kaatuu päälle, on niin ihanaa ja helpottavaa, kun tietää että sinne pääsee linkillä.

Laittaudun, lähden Klubitalolle. Ihanat ohjaajat ovat iloisesti tervehtien vastassa. Tutut jäsenet moikkaavat, vaihdetaan muutama sana. Voin lukea päivän lehden, olla kuulumiskierroksella, lehden toimituksessa ja odotella kahviaikaa.

Mieli on piristynyt jo nyt. Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Klubitalo on muodostunut minulle osaksi elämää, se antaa voimia, iloa ja tarkoituksen tunnetta omalle elämälle.

Ei tarvitse olla neljän seinän sisällä, on ihanan leppoisa paikka missä käydä, josta saa iloa ja vertaisuutta, jossa on hyväksyvä, lämmin ilmapiiri.

Kiitos ohjaajille hyvästä työstä, jäsenille vertaisuudesta ja että käytte talolla. Ilo on minun puolellani!

 

Johanna